24 päivää

Alle kuukausi!

Hieman taukoa oli juu kirjoittamisessa.
Eheh.
On ollut kiireitä. Ja paljon tekemistä.
Töitä on ollut, ja kavereita on (vihdoin) tullut nähtyä.
Kuvailen huonettani kolmella adjektiivilla: ahdistava, ahdas ja ankea.
3 a:ta.
Ei ole tilaa edes omille ajatuksille.
Pahvilaatikko elämä siis on tosiaan alkanut.
Tänään pitäisi tyhjentää kaksi laatikostoa, jotta ne voisi pistää kasaan,
jotta olisi enemmän tilaa, jotta voisi pitää jonkin moiset synttärit.
Kutsut on tehty, viimeistä silausta vailla.
Nekin pitäisi lähettää.
NIIN, ja pitää ehtiä käydä ostamassa uusi mekko.
Ihana tumman sininen, dramaattinen mekko.
Ah, sitä on tullut sovitettua monta kertaa, ja se päällä tunnen itseni jopa nätiksi.
Tyyliin sopien, ostin itselleni uudet converset..! (uujee)
Mustat.
Odotan innolla, että pääsen sovittamaan niitä yhdessä.
Hii, jo tänään myöhemmin!

Katsoimpa äsken Vicky Christina Barcelona elokuvan.
Ja tajusin, että en ehkä tiedäkään mitä haluan elämältäni.
Etsin tapaa, jolla voisin ilmaista itseäni.
Onko se kirjoittaminen?
Musiikki? - En tosiaan tiedä.
En tiedä mihin minulla olisi Oikeasti lahjoja.
Ei enää riitä että on jossain hyvä.
Pitää olla sitä myös omasta mielestä, niin että on intohimo tehdä sitä.
Aiemmin tiesin, että mitä haluan tehdä isona.
Nyt en ole varma siitäkään.
Halusin muoti-suunnittelijaksi.
Siitä puheen ollen, pitäisi osallistua Suuren Käsityö lehden kilpailuun.
Deadline on ensi viikolla.
Pari ideaa on jo valmiina.
Mutta saanko sitä aikaiseksi?
Innostun aina asioista nopeasti, pidän innostusta yllä vähän aikaa,
ja sitten kyllästyn.
Haluaisin pitkäkestoisempia kiinnostuksen kohteita.
Joita voisin jatkaa vaikka läpi elämän.
Elämän tarkoitusta miettiessä, ja tilaa raivatessa eteenpäin!