Hupsista.

Täällä sitä nyt ollaan - oltu jo kolme viikkoa.
En ole edes muistanut koko blogia :o
Hyij minua..!
Nyt alkaa pikainen päivitys:
Eli, muuttopäivä meni hyvin; pari kyyneltäkin tuli, ikävästä johtuen.
Oli se aika shokki lähteä kaupungista jossa on asunut koko ikänsä.
Ikävä on suuri, eikä se miksikään muutu!!!!!>:'(
Mutta siis joo. Pääsin siis opiskelemaan kauppikseen, retail-merkonomi luokalle. :)
Meitä on 26, poikia vain 5 :D
Koulussa on tosi mukavaa.
Ensimmäiset kaksi päivää meni yksinäisesti valtavirran mukana kulkemiseen,
vaikka erotuin joukosta hyvinkin paljon. Värjäsin nimittäin hiuksiini kaksi
sinistä raitaa :) Sain paljon huomiota osakseni, tosin kukaan ei tullut juttelemaan :P
Mutta pärjäsin oikein hyvin. Sitten kolmantena päivänä sain kavereita.
Kolme mukavaa tyttöä luokaltani, joiden kanssa on kiva jutella kaikesta. :)
Onneksi on heidät, muuten olisin aika erakko :D
Mitäs muuta. Keskustassa on pyörinyt jonkun verran,
kaikkea on tullut osteltua :D
Mutta myös hyödyllisiäkin asioita ;)
Nimittäin koulukirjoja, joihin on mennyt hyvinkin paljon rahaa,
kaikki on joutunut ostaa uusina -.-"
Tällä viikolla aloitin futiksen uudessa joukkueessa, ja vaikka he eivät maailman parhaita
pelaajia olekaan, niin mukavia kyllä :)
Toivottivat minut tervetulleeksi ja juttelivatkin :)
Ääääääääääm.
Aamuherätykset ovat kauheita, joka aamu pitää nousta kuudelta, ja siksipä minunkin on nyt mentävä nukkumaan.
Huomenna pirteämpänä kirjoittelen ja päivittelen lisää, jos mieleen jotain uutta tulee ;)

Syökää kanaa!

Okei, siis Nyt alkaa jo jännittää oikeen urakalla.
2 päivän päästä on muutto!!
Ihan liian pian!
Mulla on liian paljon tehtävää.:D
Tänää oli vika työpäivä, ja ihan lepposastihan se meni.
Oli oma kone mukana, latailin biisejä koneelle ;)
Päivän biisi: Pixie Lott - Mama Do <3
Looooove it ;)
Eilen oli vikat harkat ;(
Sain ihan oman pelipaidan muistoks :)<3
Tulee ikävä!
On niitä voittoja kerääntyny, tappioitakin muutama
mutta kaikista on opittu jotain.
Mitäs muuta.
NIIN, värjäsinpä pari sinistä raitaa hiuksiini.
Ihan kivat tuli :)
Pitää vaan ostaa lisää sitä väriä, heti kun ollaan muutettu ;)
Ehkä vähän tummempaa sävyä....?
Huomenna näkee vihdoin omaa kultaa, pitkältä reissultaan kun hän palaa tänään.
Onneksi nähdään ennen muuttoa.
Sitten menee taas viikko ennen kuin nähdään seuraavan kerran. :o
Hui. Pitempiäkin taukoja tulee.
Kestävätkö kaukosuhteet?
Joillakin kestää joillakin ei.
Toivottavasti me kuulumme ensimmäiseen kategoriaan.
Aika näyttää miten meidän käy.

Aika se vaan lentäää

Nonni.
Enää alle viikko!!
Ihan outo tunne.
Kohta alkaa se odotettu uusi elämä.
Vanhasta tulee mukaan vain rippeet.
Kaikki muuttuu. Hui.
Ja kaiken lisäksi koulutkin alkaa kohta.
Tasan viikon päästä on haastattelu tulevassa koulussani,
hieman jännittää..!
Enkä edes tiedä minne olen menossa :D
Pitää ottaa selvää bussireiteistä....Ja kaikesta muustakin.
Viimeinen viikko kotikaupngissani kuluu töissä.
Ja poikaystäväkin on Kuusamossa.
Nähdään ehkä just ja just ennen kun me muutetaan.
Murh.
Miten se loma on näin nopeasti hurahtanut??

11 PÄIVÄÄ!!

Aika menee ihan älyttömän nopeasti.
Enää alle viikko, ni me muutetaan.
Kaikki vuokrasopimukset on tehty.
Melkein on pakattukin. :)
Kymmenen päivän aikana on tapahtunu kaikenlaista.
Mennäämpä ajassa hieman taaksepäin... :)
Eli 16. heinäkuuta menin ensimmäistä kertaa pojalle yöksi..
Siis poikaystävälleni :)<3
Ilta meni Monopolya pelatessa, ja tällä kertaa minä jopa voitin!
Onneni on siis kääntynyt ;)
Vastoin äitini ehtoja nukuimme vierekkäin <3
(Ainoa ehto yökylälle siis oli, että nukkuisimme erillään, mutta ei me haluttu totella)
Nukuttiin molemmat tosi huonosti, mutta oli kivan turvallinen olo, kun pääsi
toisen kainaloon..
Hänen äitinsäkin sanoi, että näytin ihan siltä kuin olisin voinut pudota tuolilta :D
Hyvin pirteältä siis!

Ajassa eteenpäin --> 18.7 <3
SYNTTÄRIT. Täytin vihdoin 16 vee!
Tuntuu vanhalta. :D
Sain paljon ihania lahjoja, mm. rahaa, SYDÄMEN MUOTOISEN LETTUPANNUN, karkkia, Fall Out Boyn Folie á Deux - albumin, Flight 29 Down dvd-boxin, koruja yms..:)
Tuli paljon vieraita, ja oli kiva nähdä kaikkia.
Illemmalla kolme kaveriani sitten tuli meille, ja mentiin ulos kiertelemään,
lopulta päädyttiin uimaan ja sen jälkeen sitten haimme ruokaa ja menimme yhteen
leikkipuistoon syömään ja varmaan herätettiin koko kaupunki... :'D

19.7 Käytiin Kotkan meripäivillä, ja ostin korvikset :)
Kauniit ja yksinkertaiset <3
Ja maistoin aivan ihanaa päärynä-suklaa pirtelöä! n-a-m- :)

20.7 Menin uudestaan poikaystävälleni yöksi...
Ilta meni sohvalla lojutessa ja viereisen huoneen menoa kuunnellessa.
Siellä siis katsottiin hänen muun perheen johdolla Pasilaa.:D
Lopulta kun päädyttiin taas vierekkäin "nukkumaan" ja asiasta oli hieman vihjailtu,
niin pimeässä huoneessa, juuri kun oltiin katsottu kelloa, sain ensisuudelmani.<3
Hieman kyllä jännitti!
Kello taisi näyttää 02.15 :)
Ja lopulta kunnolla nukahdettiin noin puoli seitsemältä.
Väsymys katosi kuin tuhka tuuleen.
Aamulla oli ihana herätä ja lähteä töihin :(
Olisin tietysti voinut viettää koko päivän hänen kainalossaan <3

Mitäs muuta.
Eilen hän tuli meille, ja salaisesti tuli muutamat suudelmat vaihdettua,
ettei taito ruostuisi.:D
Nimittäin pitää vähintään viikko selvitä yksin, hänen lähtiessä Kuusamoon.
Murh. >:(
Kai sekin aika menee nopeasti, töitä tehdessä!
Ja muuttoa odotellessa!:)
(tulipas pitkä vuodatus :D)

Uhma-ikä

*konttausta*
"Mä en halua syödä!"
"No kyllä syöt jotain!!"
"Höh"

*palaa takaisin omaan huoneeseen*

"pikku-mira on tullut uhma-ikään"
*reps*
:)
Sellaista minun lauantai aamuna.
Syötyä sain puolikkaan ruisleipäpalan, josta poikaystäväni söi puolet.
Lähdettiinpä sitten ostoksille.
Ostin pokkarin nimeltä 'Veren vangit'.
Syinä olivat: halpa hinta ja se kertoo vampyyreista.
Heh.
Muuta ei tullut ostettua.
Illemmalla mentiin sitten poikaystäväni kanssa heille
ja melkein myöhästyttiin bussista.
Bussikuski ei ollut ystävällisintä laatua, saatiin pienet valitukset.
No me sentään oltiin ystävällisiä ja kiitettiin kyydistä. :)
Mentiimpä sitten käsi kädessä kävellen lähimmälle järvelle,
istuttiin kivella ja lioteltiin jalkoja vedessä.
Herneitä syödessä juteltiin siinä syvällisiä.
Puhuttiin menneistä, tehdyistä virheistä ja tulevaisuudesta.
Kerroin unelmoivani isosta vanhasta talosta, ehkä jopa kartanosta jota voisi kunnostaa.
Suuresta pihasta, puutarhasta, täynnä kauniita kukkia. Pienestä suihkulähteestä.
Omasta kasvimaasta.
Ja puutarhatuoleista, joissa voisi juoda aamukahvit auringonnousun aikaan.
Isosta keittiöstä, jossa voisi leipoa pullaa ja paistaa lettuja.
Ehkä joskus, kovan työnteon jälkeen toteutan unelmani.
Rahaa siihen tarvitaan ja paljon.
Mutta ei se ole mahdoton unelma :)

Tänään oli suht samanlainen päivä.
Käveltiin ympäriinsä, käytiin uimarannalla,
ja metsässä mustikoita syömässä.
Ninjailtuakin tuli hieman.
Ahaa, ja muutto senkun edistyy.
Huoneeni lattialla mahtuu jopa makoilemaan.
Työpöytä pitää vielä saada tyhjäksi, jotta synttärit&läksiäiset voidaan pitää!
Huomenna mitä luultavimmin lisää! (:

(21 päivää jäljellä)

Koska ne läpi tulee

.. Ai mitkäkö?
No riisit siivilästä tietysti!
Ilmiselväähän se on. 8)
Hmm.
Monopoly-hirmut olivat taas vauhdissa.
Taas hävisin.
Ja se on harvinaista!
Mutta aina ei voi voittaa. :)
Ehkä ensi kerralla.... haha.
Tänään tuli käytyä kaupungilla, ja näin tuttuja.
Oli kiva pysähtyä juttelemaan, kun ei pitkään aikaan oltu nähty.
Viimeksi koulun päättäjäisissä.. Hui.
Niin, ja sain sen mekon josta puhuin eilen Ilmaiseksi!!:)
Rakastan työtäni. :D
Lisäksi ostin vielä keltaisen hameen ja harmaat legginssit, joissa on pitsiä ja rusetit ^^
Mitäs muuta.
Tulipa myös syötyä taas metsämansikoita.
NIIN ja pakattua kaksi laatikollista tavaraa.
Lisää pahvilaatikoita, jippii.
No eipä taida olla muuta.:)

24 päivää

Alle kuukausi!

Hieman taukoa oli juu kirjoittamisessa.
Eheh.
On ollut kiireitä. Ja paljon tekemistä.
Töitä on ollut, ja kavereita on (vihdoin) tullut nähtyä.
Kuvailen huonettani kolmella adjektiivilla: ahdistava, ahdas ja ankea.
3 a:ta.
Ei ole tilaa edes omille ajatuksille.
Pahvilaatikko elämä siis on tosiaan alkanut.
Tänään pitäisi tyhjentää kaksi laatikostoa, jotta ne voisi pistää kasaan,
jotta olisi enemmän tilaa, jotta voisi pitää jonkin moiset synttärit.
Kutsut on tehty, viimeistä silausta vailla.
Nekin pitäisi lähettää.
NIIN, ja pitää ehtiä käydä ostamassa uusi mekko.
Ihana tumman sininen, dramaattinen mekko.
Ah, sitä on tullut sovitettua monta kertaa, ja se päällä tunnen itseni jopa nätiksi.
Tyyliin sopien, ostin itselleni uudet converset..! (uujee)
Mustat.
Odotan innolla, että pääsen sovittamaan niitä yhdessä.
Hii, jo tänään myöhemmin!

Katsoimpa äsken Vicky Christina Barcelona elokuvan.
Ja tajusin, että en ehkä tiedäkään mitä haluan elämältäni.
Etsin tapaa, jolla voisin ilmaista itseäni.
Onko se kirjoittaminen?
Musiikki? - En tosiaan tiedä.
En tiedä mihin minulla olisi Oikeasti lahjoja.
Ei enää riitä että on jossain hyvä.
Pitää olla sitä myös omasta mielestä, niin että on intohimo tehdä sitä.
Aiemmin tiesin, että mitä haluan tehdä isona.
Nyt en ole varma siitäkään.
Halusin muoti-suunnittelijaksi.
Siitä puheen ollen, pitäisi osallistua Suuren Käsityö lehden kilpailuun.
Deadline on ensi viikolla.
Pari ideaa on jo valmiina.
Mutta saanko sitä aikaiseksi?
Innostun aina asioista nopeasti, pidän innostusta yllä vähän aikaa,
ja sitten kyllästyn.
Haluaisin pitkäkestoisempia kiinnostuksen kohteita.
Joita voisin jatkaa vaikka läpi elämän.
Elämän tarkoitusta miettiessä, ja tilaa raivatessa eteenpäin!

Sniffailijat

Huii.
Eipä ole enää ollu vähän aikaa tylsää.
Tai no vähän.
Mutta ei niin tylsää kuin aiemmin.
*huojennus*
Pakkaaminen on siis alkanut.
Ja pikku hiljaa alkaa pahvilaatikko-elämä.
No okei, on siellä muovisia laatikoitakin,
jos oikein tarkkoja ollaan.
Kirjat on jo pakattu. o.o
Pakko aloittaa jo nyt.
Ensi viikko on täynnä töitä,
tutun vaatekaupan vaatteet kutsuvat!
Suuri vastuu + paljon muistettavaa = stressi = hermoromahdus.
Mutta rahaa tulee.
Ja 'tuntuvat alennukset' vaatteista.
Aaah.
Shoppailemaan ;)

Pelastakaa Peukalo!

Pöh.
Miksi tylsiä päiviä vaan satelee?
Tänään ei edes huvittanut syödä.
Mua sanottiin yksinäiseks.
Poikaystävä Ja äiti sanoo että mä näytän surulliselta.
Olenko mä?
Yksinäinen ainakin. Vaikka mä viihdyn yksin.
Yleensä.
Missä mun kaikki kaverit, joiden kanssa mä vietin paljon aikaa?
Haloo..?

Yllätyksiä ja ananaslimua

Dodih.
Nyt on sitten yksi maailman kaikkeuden tylsimmistä
juhannuksista vietetty. Telkkaria katsellessa ja limua juodessa.
Aikuisten juttuja kuunnellessa.
Jeah.
Eikä ihme kyllä uni maittanut sen jälkeen.
Valvomista jatkui yli puoleen kolmeen.
Lehtiä lueskellessa ja suunnitellessa.
Keskiviikkona, siis yhtenä näistä tylsistä päivistä
tapahtui odottamatonta.
Yksi kaveripoika, netissä tavattu sanoi olevansa ihastunut minuun.
Se oli aikamoinen yllätys.
Mutta kuitenkin aika suloista, vaikka en häntä kohtaan samoin tunnekkaan.
Poikaystäväni ei asiasta tiedä, vaikka ehkä pitäisikin kertoa.
Mitä turhia huolestuttamaan, kun muutenkin hän hermoilee kaikesta.
Suloista sekin.:)
Tylsistely jatkukoon ananaslimu kaverina.

Voi Tylsyys.

Hih, ihan vaan tiedoks, että on ollut Niiiiiiiiiiiiiiiin tylsiä päiviä,
että en oo jaksanu vaivata itseäni kirjoittamalla tänne tylsääkin tylsempiä postauksia :D
Mitä nyt töitä tehdessä, ja huonetta pikku hiljaa siivotessa.
Papereita on tullut heitettyä aikamoinen kasa pois.
Isompi raivaus on vasta edessä..Huoh.
Mutta, menen takaisin tylsistelemään.
Toivottavasti joku päivä olisi jotain kivaakin kirjoitettavaa :)

Päivästä toiseen.. :)

Mitäs tänään.
Jo kolmatta päivää peräkkäin pyöräilin saman matkan.
Yli kymmenen kilometriä. :)
Ainaki kunto kasvaa jos ei muuta :D
Mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaan ihmisen tähden.
Ollut kiva päivä. Tosi rento.
Taas tuli makoiltua keinujen alla ja juteltua mukavia.
Niin, ja tänään sitten kerrottiin mummolle meidän muutosta.
Niimpä. Vasta nyt.
Reaktio: "Aha"
Eikä se oikeen tykännyt.
Mutta ei voi mitään. On meilläkin siihen sopeutumista.
Tai ainakin minulla.
Ja ainahan sinne pääsee kylään :)
Busseja tulee joka päivä ;)

Iloa ja surua

Kummat ensin.
Ehkä surut, niin ne eivät jää vaivaamaan mieltä.
Eli, sunnuntaina on Viimeinen peli, rakkaassa futisjoukkueessani.
Joukkueessa, jossa olen pelannu yhdeksän menestyksekästä vuotta,
ihanien joukkuetovereiden kanssa. :)
Nilkka tietysti vaivaa, mutta senkin saa teipattua.
Sitten iloisempii asioihin.
Pyöräilin noin 6 kilometriä tapaamaan poikaystävääni,
ja hänen kanssaan sitten vempuloitiin 5 tuntia.
Hih, oli ihanaa :)<3
Ja loppu ilta meni hyttysten syömänä,
katsomassa oman joukkueen peliä.
Huomisesta lähtien muuten saa tietää mihin pääsi opiskelemaan.
HUI. Jännittää jo valmiiksi!! 8)

Puna-Valko-RaitaPaita<3

Nyt on tullut valloitettua tuleva kotikaupunki.
Ja löysin sen mitä etsin: puna-valko-raitapaidan :)
Hih. Mutta mekkoa tai kirsikkakenkiä en löytäny :(
Mutta säästyipä rahaa ensi shoppailukertaan!
Tärkein asia kerrottavana:
Uusi koti oli... ihana! :)
Saadaan maalata se ihan minkä väriseksi halutaan.
Oma huoneeni mukaan lukien!
Muitakin hyviä puolia omassa huoneessa on:
oma kaappi (vihdoin) jonne tietysti itsekin mahdun.
Testattu on, ja poikaystävän huvittuneella katseella todistettu.
Pihalla on sitten keinu sekä liukumäki; ne tärkeimmät. 8)
Laitanpa sitten kuvia, kun ollaan muutettu.
Ja sisustusideoita tuli sadoittain..
Niitä onneksi ehtii muokata vielä mieleiseksi!
Tällä hetkellä muutto ei pelota yhtään.
On liian hyvä fiilis.
Kiitos puna-valko-raitapaidan !

Positiivisuutta kehiin..!

Herranen aika mikä blogi.
Valitusta vain.
Mutta ei tänään!
Kerrankin oli päivä ilman turhaa murehtimista.
Päivä täynnä naurua ja mukavia sattumia.
Löysin markkinoilta todella kauniin jalokivi korun,
joka minun oli sitten ihan pakko saada..
Laitan varmasti kuvan, heti kun muistan!
Huomenna edessä on mukava päivä.
Menemme äitini ja poikaystäväni kanssa katsomaan tulevaa kotiani.
Hiukan jännittää, mutta sehän kuuluu asiaan.
Odotan jo innolla, että pääsen sisustamaan :)
Toivottavasti ideoita tulisi jo nyt.
Tässä pistän itselleni haastetta kehiin.
Vähemmän valitusta ja enemmän optimismia tähän blogiin.
Kiitos avarakatseisuuden jakamisesta, sinä minulle täysin tuiki tuntematon tyttö!

Tieto lisää tuskaa.

Lisää pelkoa.
Ei muuttoon liittyen, vaan yleensä tulevaisuuteen.
Urheilu ura saa jäädä haaveeksi.
Oikean nilkkani nivelsiteet repeytyivät viikko sitten,
turvotus ei ole laskenut vieläkään ja tänään huomasin
että siinä on verenpurkauma.
Pelko lisääntyy entisestään.
Mitä jos se tulemaan elinikäinen vamma?
Koska ei ole ensimmäinen kerta kun nilkka on kipeä.
Entä jos edessä on leikkaus?
Toivon tosiaan, että nilkkani parantuu ja saan jatkaa lajia josta todella pidän.
En haluaisi vielä luopua.
Rankkaako?
Elämä on.
Ja sisulla porhalletaan eteenpäin.
Ihanien ystävien ja poikaystävän tuella.
Olette rakkaita <3

Parempaa aikaa

Tänään ei tuntunut niin pahalta.
Osasin jopa miettiä muuton valoisia puolia.
Mitä kaikkea uudessa kaupungissa on.
Ihanat kahvilat, kaupat, ja yleinen ilmapiiri.
Uusin paikkoihin tutustuminen, omien kulkureittien muodostaminen.
Enhän minä viime kerrallakaan halunnut tulla enää takaisin?
Vaikka olin vain käymässä.
Nyt kuitenkaan en halua jäädä?
Miksi?
Taaskin liikaa kysymyksiä ilman vastauksia.
Yksi vastaus: Ikävä.
On ikävä takaisin.
Tuttuu ja turvalliseen.
Olenko vielä valmis uuteen elämään,
ja sen tuomiin seikkailuihin?

...?

Tietämättömyys.
Se tuska, joka piilee aina joka nurkan takana.
Eikä sen olemassa oloa edes aina tiedä.
Siellä se silti on. Näkymättömänä.
Mutta miten sen saa pois?
Sen keinon minäkin haluaisin tietää.
Minua se odottaa jo nyt.
Muutto lähenee minuutti minuutilta, ja pelko tulevasta
valtaa minut.
Mikä minua odottaa siellä?
Ikävä takaisin, jännitys kaikesta.
Muuttuminen?
Jos muutun, enkä tunnista edes itse itseäni.
Tai jos pysyn entiselläni, ja kaikki meneekin hyvin?
Toivottavasti niin. (:

It's The Final Countdown

Nyyh.
Tänään alkoi lähtölaskenta.
Sain tietää tulevan muutto päivän, joka on Aivan liian pian.
Jo ensi kuun 31. päivä.
On aika sanoa hyvästit rakkaille ystäville, poikaystävälle, sukulaisille, harrastuksille, koululle ja koko kaupungille.
Kaikelle.
Elokuussa on aloitettava kaikki alusta.
Tuntuu siltä kun menisi ensimmäistä kertaa kouluun, ensimmäiselle luokalle.
Pienenä ja hauraana, tietämättömänä siitä mikä on edessä.
Oppimaan uusia asioita, tutustumaan uusiin ihmisiin, luoda uusi yhteisö.
Mutta mitä jos kaikki ei tapahdu niin kuin pitäisi?
Mitä jos kaikki murtuu?
Eihän sitä voi olettaa, että elämä sujuu mutkitta, eikä saisi ajatella negatiivisesti.
Ei, ajattelen Realistisesti. Elämä ei ole mitään pilvillä tanssimista.
On pakko kestää vastoinkäymiset.
Mutta mitä jos sitä ei kestä, kun on Y-k-s-i-n?