Iloa ja surua

Kummat ensin.
Ehkä surut, niin ne eivät jää vaivaamaan mieltä.
Eli, sunnuntaina on Viimeinen peli, rakkaassa futisjoukkueessani.
Joukkueessa, jossa olen pelannu yhdeksän menestyksekästä vuotta,
ihanien joukkuetovereiden kanssa. :)
Nilkka tietysti vaivaa, mutta senkin saa teipattua.
Sitten iloisempii asioihin.
Pyöräilin noin 6 kilometriä tapaamaan poikaystävääni,
ja hänen kanssaan sitten vempuloitiin 5 tuntia.
Hih, oli ihanaa :)<3
Ja loppu ilta meni hyttysten syömänä,
katsomassa oman joukkueen peliä.
Huomisesta lähtien muuten saa tietää mihin pääsi opiskelemaan.
HUI. Jännittää jo valmiiksi!! 8)