Tieto lisää tuskaa.

Lisää pelkoa.
Ei muuttoon liittyen, vaan yleensä tulevaisuuteen.
Urheilu ura saa jäädä haaveeksi.
Oikean nilkkani nivelsiteet repeytyivät viikko sitten,
turvotus ei ole laskenut vieläkään ja tänään huomasin
että siinä on verenpurkauma.
Pelko lisääntyy entisestään.
Mitä jos se tulemaan elinikäinen vamma?
Koska ei ole ensimmäinen kerta kun nilkka on kipeä.
Entä jos edessä on leikkaus?
Toivon tosiaan, että nilkkani parantuu ja saan jatkaa lajia josta todella pidän.
En haluaisi vielä luopua.
Rankkaako?
Elämä on.
Ja sisulla porhalletaan eteenpäin.
Ihanien ystävien ja poikaystävän tuella.
Olette rakkaita <3